• desireforthefuture.blogspot.fi

lauantai 19. elokuuta 2017

Star Wars - I find your lack of faith disturbing.

ಌ Hello, my sweet little Bats ! 
• I hope you leave a comment after your visit • 

•  •  •    •  •  •
• Esittelin Star Wars kokoilmani viimeksi postauksessa " So much new in my Star Wars zone ! " ja nyt on aika 
pienimuotoisen päivityksen. Mutta tällä kertaa esittelen kokoelmani ( pitkästä pitkästä pitkästä aikaa ) videolla !


•  •  •    •  •  •


•  •  •    •  •  •

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •
xoxo, and a lil' bite !


torstai 3. elokuuta 2017

"Mutta nyt .. Elämäni on jonkun muun käsissä", vai onko sittenkään ?

ಌ Hello, my sweet little Bats ! 
• I hope you leave a comment after your visit • 

•  •  •    •  •  •

Ensin ajattelin että pyyhin koko alimpana olevan tekstinpätkän pois ja jättää sen unohduksiin. Mutta päätin kuitenkin että jotkut tekstit hyvä jättää olemaan olemassa, sillä ne kertovat täydellisesti siitä, mitä tunsin pitkän aikaa. Olihan se todellista totta. Ja on edelleen. Mutta kuinka ollakaan, suureksi yllätyksekseni, elämä tahtoikin suoda minulle ja elämääni hieman tuon täysikuun kajastamaa, kaunista hopeaa hohtoa. Hohtoa, joka tekee kohteestaan kaikkea muuta ympärillä olevaa kauniimpaa. Herkempää, ja haluttavampaa. Yht'äkkiä tunnen jotain, mitä en ole tuntenut aikoihin. Niin pitkään aikaan etten edes muista, miksi tätä tunnetta kutsutaan. Onko se toivoa ? Odotusta ? Yritystä ? Kenties todellista tahtoa jaksaa ja jatkaa ? En tiedä. Mutta siitä ei puhuta. Sillä minä en saisi tuntea näin. Minä en saisi tuntea yhtään mitään. Tunteet tekevät minusta heikonheikkous tekee minusta haavoittuvaisenhaavoittuvuus tekee minusta suojattoman. Enkä minä tahdo enää koskaan, ikinä joutua kärsimään heikkoudestani.


•  •  •    •  •  •

Elämäni tähän asti pahin migreenikohtaus jyskyttää ohimoni takana, takaraivossani, pimeimmässä ja syvimmässä pääni sisäisessä kolkassa. Kalloni tuntuu hajoavan hetki hetkeltä vain pienemmiksi ja pienemmiksi säröiksi. Pitelen päätäni ja keinun hitaasti edestakaisin. En pysty nukkumaan, hengittäminenkin on vaivalloista. Tuntuu kuin sisälläni olisi räjäytetty ydinpommi. J havahtuu hereille, kiitos minun. Olotilani on niin yksinkertaisen kamala, että tahtoisin vain puhjeta lohduttomaan itkuun. Nyyhkytän hiljaa, inisen epätoivoisen säälittävästi kuin mikäkin pieni kärsivä eläin, ja saan kuiskatuksi kaiken sen tuskan takaa, " Muhun sattuu vaan niin vitun paljon .. " Kipu on niin voimakasta, että J joutuu tuomaan minulle ämpärin sängyn vierelle. Olen täysin varma, että joudun pian oksentamaan pelkästä kivusta. Mutta kuin ihmeen kautta, nukahdan vielä hetkeksi.
   Juuri ennen kuin J lähtee töihin, havahdun hereille. Käännän kylkeä, jotta voin nähdä hänet. Siristän varovasti arkoja silmiäni, ja samalla sekunnilla kun sälekaihtimisen välistä pakenevat auringon säteet osuvat näkökenttääni, tunnen kuinka tuttu kipu hiipii takaisin takomaan jo valmiiksi heikoksi raiskattua tajuntaani. Mitä syvempään hengitän, sitä kovemmalta kipu hengenveto hengenvedolta tuntuu. Mitä enemmän yritän pitää silmiäni auki, sitä pahempi pahoinvointini on. Mutta nyt J joutuu lähtemään, ja jättämään minut epätoivoisena pitelemään päätäni sängyn syleilyyn. Olen täysin kyvytön mihinkään. Olen niin liikkumatta kuin vain pystyn. Pidän silmäni visusti ummistettuina. En tahtoisi edes hengittää, mutta teen sen vähiten kipua tuottavalla tavalla, vaikka sekin on puhdasta kärsimystä. Tahtoisin vain kuolla pois, ja niin minä jään paikoilleni. Tuntemaan yksinkertaista, puhdasta pelkoa. 

. . .

Kerta toisensa jälkeen olen joutunut epävarmoin ja verille pureskelluin sormin kirjoittamaan nämä tutut, epätoivoiset sanat tietokoneen pimeässä hohtavalle näytölle. Kuinka monia lukemattomia kertoja olen tämän tehnytkään .. Ja nyt. Nyt minä joudun tekemään sen taas. Jälleen kerran. Kuten varmasti vielä monet kerrat uudestaan. Hetken aikaa elämäni oli lähes tasaista ( niin tasaista kuin se näiden sairauksien kanssa voi ylipäätään olla ), ja joinain hetkinä luulin ja ehkä jopa tunsinkin olevani tyytyväinen tilaani ja vointiini. Mutta kuten kaikki, myös tämä tunne haihtui illan tummaan sumuun. Ja sitten tapahtuu se, mikä aina jossain vaiheessa yrityksistäni ja ponnisteluistani huolimatta tapahtuu. Seinät romahtavat ympäriltäni. Lattia murtuu altani. Ja niin myös minä murrun ja romahdan. Mutta minä olen jo niin tottunut.
   Ennen tätä kuolettavan kylmää kuukautta kohtasin heikkouteni, Akilleen kantapääni, sen yhden ja ainoan asian, joka tekee minusta täysin puolustuskyvyttömän. Jokaisella on heikkoutensa, ja tämän on minun. Minun vajavaisuuteni. Minun virheeni. Aina kun tämä toivottomuuden ja puhtaan tuskan siivittämä tapahtuma on käynyt toteen, olen menettänyt otteen elämäni ohjaksista. Ja nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, ne ovat jonkun muun käsissä. Aiemmin olen herpaantunut ja otteeni on livennyt vain hetkellisesti, mutta olen saanut sen takaisin vain entistä varmemmin ja vahvemmin. Mutta nyt .. Elämäni on jonkun muun käsissä. Ja  niin se kävi toteen jälleen kerran. Murenin pienen pieniksi palasiksi. Pienemmiksi kuin koskaan ennen. Vailla voimia yritän kurkottaa noita tuhansia ja taas tuhansia pieniä hentoja hyvinvointini murusia jalkojeni juuresta. Yksi varovasti kerrallaan. Jotten vain hajottaisi itseäni enempää. Vaikka en taidan edes uskoa, että tulisin koskaan saamaan itseäni takaisin entisenlaiseksi, löytämään kaikkia palasia itsestäni. Kun yritän tarttua niistä yhteen, se hajoaa kymmeneksi pienemmäksi, ja niin minä hajoan taas kerran hieman lisää. 

Luulen, että lähtiessään hän otti osan palasistani mukaansa, jättäen minut koko 
loppuiäkseni vajanaiseksi. Ja ilman häntä, minulla ei tule olemaan toivoakaan.

•  •  •    •  •  •

♪ Mokoma - Mutta minulta puuttuisi rakkaus ♪

Lyhty sammunut pääni päällä, ei yksikään ajatus elä. 
Kipu esittäytyy ystävänä, on aina vain lähempänä. 
Vaalin sitä rakkaudella, sillä ei ole minulla toista. 
Huokaan hiljaa eikä kukaan vastaa. 
Päivät seuraavat toinen toistaan.

Ja minä odotan jotain tapahtuvan. 
Ja minä odotan jonkun saapuvan.


Onko jossain minulle koti, johon joku minua kaipaa ?
Ryntääkö joku syliin, jos olen ollut poissa pitkän aikaa ?
Itkeekö joku jos kuulee minun kuolleen pois ?
Huomaako edes kukaan ?
Onko haudallani kynttilöitä ?
Kukkia saanko mukaan ?

•  •  •    •  •  •

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •
xoxo, and a lil' bite !


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Millaista on jokapäiväinen elämä pakkoajatuksien ja -toimintojen kanssa ?

ಌ Hello, my sweet little Bats !
• I hope you leave a comment after your visit •

•  •  •    •  •  •

• Pakkoajatukset ;
   Pakkoajatukset ovat toistuvia, mieleen tunkevia, epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkista huolehtimista. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla, mutta ei koe siinä onnistuvansa. Tavallisia pakko-ajatuksia ovat mm. pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä koskettaessa, itsepintainen pelko sairastumisesta, tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä ja seksuaaliset tai aggressiiviset pakkoajatukset. [ www.mielenterveystalo.fi ]

• Pakkotoiminnot ;   
   Pakkoajatukset tuottavat voimakasta ahdistusta, jota pyritään lievittämään pakkotoiminnoilla. Pakkotoiminnot ovat toistuvaa ulkoista käyttäytymistä tai mielessä toteutettavaa toimintaa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat käsien peseminen, esineiden järjestely, kerääminen, lukitsemisen tarkastaminen, laskeminen ja sanojen toisteleminen. Joskus pakkotoiminnoilla pyritään estämään jonkin pelottavan tapahtuman toteutuminen. [ www.mielenterveystalo.fi ]

•  •  •    •  •  •

• Pakko-oireista häiriötä minulla ei ole vielä tarkkaan diagnosoitu, se on vielä edessä, mutta diagnosoimattomuus ei tarkoita sitä, etteikö näitä ajatuksia ja toimintoja voisi olla ilman virallista diagnoosiakin. Olemme Terapeuttini kanssa alkaneet pikkuhiljaa käymään läpi vääristyneitä ajatuksiani ja pinttyneitä pakkomielteitäni, sekä käsitelleet niistä seuraavaa häiriintynyttä käyttäytymistä. Esimerkkejä minulla on antaa paria erilaista. Ne ovat olleet osa elämääni ainakin 7 vuoden ajan, ja ne ovat vain pahentuneet, pahentuneet ja pahentuneet vuosien saatossa. Joskus mietin kauhuissani millaista elämää elän parin vuoden kuluttua, käsikädessä pakko-oireideni kanssa. Pystynkö tekemään joitain asioita enää ollenkaan, kun jotkut ovat nyt jo niin pirun vaikeita, lähestulkoon mahdottomia toteuttaa ? Tällähetkellä oireeni eivät kuitenkan vaikuta elämääni 'kovinkaan' intensiivisesti tai äärimmäisen lamaannuttavasti, kuten esim. seuraava oireilu ; Pakkoajatus : Ovenkahvasta tarttuu minuun jokint tautiPakkotoiminto : Pesen käsiäni jopa tuntikausia ja välttelen kosemasta mihinkään. Mutta pitää kuitenkin muistaa, ettei mikään pakkoajatus tai -toiminto tietenkään ole väheksyttävä. Pakko-oireisessa häiriössä oireilu aiheuttaa merkittävää kärsimystä, haittaa pahasti normaalirutiineja ja häiritsee sosiaalista toimintaa ja ihmissuhteita.

• Mutta millaisten ajatusten ja toimintojen kanssa minä elän ? 
Tarkkuuteen, symmetriaan, omaan ulkonäkööni ja väreihin liittyvät pakko-oireeni ovat ovat minuun toiminnallisesti eniten vaikuttavimmat. Joskus nämä vaikuttavat täysin lamaannuttavasti tulevaan päivään ( ellei jopa pidemmällekin ), ja kaikki suunnitelmat menevät pieleen tai yksinkertaisesti kokonaan uusiksi. Kuten eräs ilta, kun olin itku silmäkulmassa ja ahdistuskohtauksen tukahduttaessa viimeisimpiä toivon rippeitäni 4 tuntia myöhässä juhlista ( joita minun piti kaiken lisäksi vielä emännöidä ), sillä en löytänyt oikeanlaisia  / miellyttäviä yksityiskohtia asukokonaisuuteeni. Yksityiskohdat. Nuo perkeleet. On vaikeaa yrittää järkevästi ja selkeästi selittää, miten syvälle tämä yksityiskohtien kyttääminen oikein juurtuu, mutta ; Kuvitelkaa itse järjestelevänne yhden olohuoneenne tason sisutuselementtejä 3 tuntia putkeen, koska kynttilät ja muut elementit eivät ole oikeassa / miellyttävässä järjestyksessä ja asennossa, puhumattakaan kaikista niistä lukemattomista yksityiskohdista .. Sitten ovat tietysti ajatuset, jotka vaanivat takaraivossani päivittäin. Ajatukset, joissa käyn läpi menneisyyttäni. Käyn läpi tiettyjä tapahtumia, sanoja ja tunteita yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Nämä ajatukset ovat täynnä syyllisyyttä, häpeää ja itseinhoa. Alle olen listannut muutaman esimerkin siitä, millaisia minuun ja elämääni eniten vaikuttavimmat pakkoajatukset ja -toiminnot ovat käytännössä.
  •    Esim ; S**tanan symmetria. Piirsin yhtä puhekuplaa ja sen tekstiä 4 tuntia, koska kuplan reunus ei ollut suorassa eivätkä kirjaimet tarpeeksi hyviä. Olisivat ne varmasti olleet muiden mielestä hyviä, mutta .. 4 tuntia ja lukematon määrä roskiin heitettyjä, molemmin puolin täytettyjä A4'a sekä yksi loppuun kulutettu kuitukärkikynä ja kipeä kramppaava käsi. Sama kävi paria päivää myöhemmin, kun kynä pysyi jälleen kädessä. Yritin ( ja yritän edelleen ) piirtää yhtä kuvaa, mutta en vain yksinkertaisesti saa ääriviivoista tarpeeksi ohuita ja tasaisia. Tai muutenkaan koko kuvaa tehtyä "oikein". Olen aloittanut työn kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan jo n. 20 kertaa. En ole yli kahteen kuukauteen saanut valmiiksi yhtäkään työtä, vaikka rakastankin piirtämistä ja teen sitä lähestulkoon päivittäin. On todella turhauttavaa ja lannistavaa, ettei saa valmiiksi jotain, minkä vuoksi on nähnyt niin paljon vaivaa ja voimia. 
  •    Esim ; En voisi kuvitellakaan pitäväni ylläni kahtaa eri väriä samanaikaisesti. Mustan värin kanssa voi käyttää vain ja ainoastaan yhtä väriä, ja that's it. Jos päälläni olisi vaatteet, joissa väreinä ovat musta, punainen ja joku muu .. Vaikka sininen .. Minua puistattaa pelkäsätä ajatuksesta. Tällainen värien yhdistäminen ei tule kuuloonkaan. Ei alusvaatteissa, ei sukissa, ei missään. Punainen paita ja lilat alushousut - yhdistelmä ei ole missään nimessä vaihtehto.  Ei minun tapauksessani. Enkä enää edes yritä päästä tästä ajatuksesta ja toiminnasta. Tämä on minulle ihan fine. Tästä ei koidu minulle tai muille haittaa, joten asian voi helposti antaa olla. 
  •    Esim. 3 ( jatkoa edelliseen ) ; Mutta pakkoajatukseni ja niistä seuraavat toiminnot värien suhteen ovat kuitenkin menneet jo niin pitkälle, että se koskee myös ( lähestulkoon ) kaikkea mitä kotiini ostan. Kotini sisustuksen värit ovat tietenkin yhtä ja samaa lilan sävyä, ( ok wcssä on pinkkiä ), mutta myös hammasharjani, pyyhkeeni, pesuaineeni, kynttiläni, aterimeni ja kaikki muu vastaava ovat samaa värimaailmaa. Mustaa ja lilaa. Joissain harvoissa tapauksissa myös valkoinen on vaihtoehto. En voi enää ostaaa esim. hiustenhoitotuotteita, joiden pakkaus olisi vaikka vihreä. Ei. Sen on oltava lila tai joku muu sävy tästä väriluokasta. Jos sellaista ei ole kaupassa saatavilla, menen niin kauan seuraavaan ja taas seuraavaan kauppaan kunnes löydän tuotteen, jonka värin hyväksyn. Muutamat tuotteet olen vielä toistaiseksi pystynyt ostamaan jossain muussa värissä. Esim. Sähkötupakan nikotiininesteen ja kertakeyttöiset sheiverit. Ainakin toistaiseksi pystyn pitämään kaikkia muitakin värejä ylläni, mitä ulkonäkööni tulee. 

•  •  •    •  •  •

Entä Sinä ?
- Onko sinulla todettu pakko-oireinen häiriö ? Millaisia pakkoajatuksia 
ja -toimintoja sinulla on, ja miten ne sinuun sekä elämääsi vaikuttavat ?


•  •  •    •  •  •

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •
xoxo, and a lil' bite !