• desireforthefuture.blogspot.fi

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Millaista on jokapäiväinen elämä pakkoajatuksien ja -toimintojen kanssa ?

ಌ Hello, my sweet little Bats !
• I hope you leave a comment after your visit •

•  •  •    •  •  •

• Pakkoajatukset ;
   Pakkoajatukset ovat toistuvia, mieleen tunkevia, epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkista huolehtimista. Pakkoajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla, mutta ei koe siinä onnistuvansa. Tavallisia pakko-ajatuksia ovat mm. pelko tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä koskettaessa, itsepintainen pelko sairastumisesta, tarve pitää esineet tietyssä järjestyksessä ja seksuaaliset tai aggressiiviset pakkoajatukset. [ www.mielenterveystalo.fi ]

• Pakkotoiminnot ;   
   Pakkoajatukset tuottavat voimakasta ahdistusta, jota pyritään lievittämään pakkotoiminnoilla. Pakkotoiminnot ovat toistuvaa ulkoista käyttäytymistä tai mielessä toteutettavaa toimintaa. Tavallisia pakkotoimintoja ovat käsien peseminen, esineiden järjestely, kerääminen, lukitsemisen tarkastaminen, laskeminen ja sanojen toisteleminen. Joskus pakkotoiminnoilla pyritään estämään jonkin pelottavan tapahtuman toteutuminen. [ www.mielenterveystalo.fi ]

•  •  •    •  •  •

• Pakko-oireista häiriötä minulla ei ole vielä tarkkaan diagnosoitu, se on vielä edessä, mutta diagnosoimattomuus ei tarkoita sitä, etteikö näitä ajatuksia ja toimintoja voisi olla ilman virallista diagnoosiakin. Olemme Terapeuttini kanssa alkaneet pikkuhiljaa käymään läpi vääristyneitä ajatuksiani ja pinttyneitä pakkomielteitäni, sekä käsitelleet niistä seuraavaa häiriintynyttä käyttäytymistä. Esimerkkejä minulla on antaa paria erilaista. Ne ovat olleet osa elämääni ainakin 7 vuoden ajan, ja ne ovat vain pahentuneet, pahentuneet ja pahentuneet vuosien saatossa. Joskus mietin kauhuissani millaista elämää elän parin vuoden kuluttua, käsikädessä pakko-oireideni kanssa. Pystynkö tekemään joitain asioita enää ollenkaan, kun jotkut ovat nyt jo niin pirun vaikeita, lähestulkoon mahdottomia toteuttaa ? Tällähetkellä oireeni eivät kuitenkan vaikuta elämääni 'kovinkaan' intensiivisesti tai äärimmäisen lamaannuttavasti, kuten esim. seuraava oireilu ; Pakkoajatus : Ovenkahvasta tarttuu minuun jokint tautiPakkotoiminto : Pesen käsiäni jopa tuntikausia ja välttelen kosemasta mihinkään. Mutta pitää kuitenkin muistaa, ettei mikään pakkoajatus tai -toiminto tietenkään ole väheksyttävä. Pakko-oireisessa häiriössä oireilu aiheuttaa merkittävää kärsimystä, haittaa pahasti normaalirutiineja ja häiritsee sosiaalista toimintaa ja ihmissuhteita.

• Mutta millaisten ajatusten ja toimintojen kanssa minä elän ? 
Tarkkuuteen, symmetriaan, omaan ulkonäkööni ja väreihin liittyvät pakko-oireeni ovat ovat minuun toiminnallisesti eniten vaikuttavimmat. Joskus nämä vaikuttavat täysin lamaannuttavasti tulevaan päivään ( ellei jopa pidemmällekin ), ja kaikki suunnitelmat menevät pieleen tai yksinkertaisesti kokonaan uusiksi. Kuten eräs ilta, kun olin itku silmäkulmassa ja ahdistuskohtauksen tukahduttaessa viimeisimpiä toivon rippeitäni 4 tuntia myöhässä juhlista ( joita minun piti kaiken lisäksi vielä emännöidä ), sillä en löytänyt oikeanlaisia  / miellyttäviä yksityiskohtia asukokonaisuuteeni. Yksityiskohdat. Nuo perkeleet. On vaikeaa yrittää järkevästi ja selkeästi selittää, miten syvälle tämä yksityiskohtien kyttääminen oikein juurtuu, mutta ; Kuvitelkaa itse järjestelevänne yhden olohuoneenne tason sisutuselementtejä 3 tuntia putkeen, koska kynttilät ja muut elementit eivät ole oikeassa / miellyttävässä järjestyksessä ja asennossa, puhumattakaan kaikista niistä lukemattomista yksityiskohdista .. Sitten ovat tietysti ajatuset, jotka vaanivat takaraivossani päivittäin. Ajatukset, joissa käyn läpi menneisyyttäni. Käyn läpi tiettyjä tapahtumia, sanoja ja tunteita yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Nämä ajatukset ovat täynnä syyllisyyttä, häpeää ja itseinhoa. Alle olen listannut muutaman esimerkin siitä, millaisia minuun ja elämääni eniten vaikuttavimmat pakkoajatukset ja -toiminnot ovat käytännössä.
  •    Esim ; S**tanan symmetria. Piirsin yhtä puhekuplaa ja sen tekstiä 4 tuntia, koska kuplan reunus ei ollut suorassa eivätkä kirjaimet tarpeeksi hyviä. Olisivat ne varmasti olleet muiden mielestä hyviä, mutta .. 4 tuntia ja lukematon määrä roskiin heitettyjä, molemmin puolin täytettyjä A4'a sekä yksi loppuun kulutettu kuitukärkikynä ja kipeä kramppaava käsi. Sama kävi paria päivää myöhemmin, kun kynä pysyi jälleen kädessä. Yritin ( ja yritän edelleen ) piirtää yhtä kuvaa, mutta en vain yksinkertaisesti saa ääriviivoista tarpeeksi ohuita ja tasaisia. Tai muutenkaan koko kuvaa tehtyä "oikein". Olen aloittanut työn kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan jo n. 20 kertaa. En ole yli kahteen kuukauteen saanut valmiiksi yhtäkään työtä, vaikka rakastankin piirtämistä ja teen sitä lähestulkoon päivittäin. On todella turhauttavaa ja lannistavaa, ettei saa valmiiksi jotain, minkä vuoksi on nähnyt niin paljon vaivaa ja voimia. 
  •    Esim ; En voisi kuvitellakaan pitäväni ylläni kahtaa eri väriä samanaikaisesti. Mustan värin kanssa voi käyttää vain ja ainoastaan yhtä väriä, ja that's it. Jos päälläni olisi vaatteet, joissa väreinä ovat musta, punainen ja joku muu .. Vaikka sininen .. Minua puistattaa pelkäsätä ajatuksesta. Tällainen värien yhdistäminen ei tule kuuloonkaan. Ei alusvaatteissa, ei sukissa, ei missään. Punainen paita ja lilat alushousut - yhdistelmä ei ole missään nimessä vaihtehto.  Ei minun tapauksessani. Enkä enää edes yritä päästä tästä ajatuksesta ja toiminnasta. Tämä on minulle ihan fine. Tästä ei koidu minulle tai muille haittaa, joten asian voi helposti antaa olla. 
  •    Esim. 3 ( jatkoa edelliseen ) ; Mutta pakkoajatukseni ja niistä seuraavat toiminnot värien suhteen ovat kuitenkin menneet jo niin pitkälle, että se koskee myös ( lähestulkoon ) kaikkea mitä kotiini ostan. Kotini sisustuksen värit ovat tietenkin yhtä ja samaa lilan sävyä, ( ok wcssä on pinkkiä ), mutta myös hammasharjani, pyyhkeeni, pesuaineeni, kynttiläni, aterimeni ja kaikki muu vastaava ovat samaa värimaailmaa. Mustaa ja lilaa. Joissain harvoissa tapauksissa myös valkoinen on vaihtoehto. En voi enää ostaaa esim. hiustenhoitotuotteita, joiden pakkaus olisi vaikka vihreä. Ei. Sen on oltava lila tai joku muu sävy tästä väriluokasta. Jos sellaista ei ole kaupassa saatavilla, menen niin kauan seuraavaan ja taas seuraavaan kauppaan kunnes löydän tuotteen, jonka värin hyväksyn. Muutamat tuotteet olen vielä toistaiseksi pystynyt ostamaan jossain muussa värissä. Esim. Sähkötupakan nikotiininesteen ja kertakeyttöiset sheiverit. Ainakin toistaiseksi pystyn pitämään kaikkia muitakin värejä ylläni, mitä ulkonäkööni tulee. 

•  •  •    •  •  •

Entä Sinä ?
- Onko sinulla todettu pakko-oireinen häiriö ? Millaisia pakkoajatuksia 
ja -toimintoja sinulla on, ja miten ne sinuun sekä elämääsi vaikuttavat ?


•  •  •    •  •  •

ಌ Quit, Eris Von Sin.
• See you in your Nightmares •
xoxo, and a lil' bite !


2 kommenttia:

  1. Oli oma aikansa kun kävin työterveydessä ja arviointipolilla pakkoajatusten takia, mutta homma ei koskaan edennyt hoitoon tai diagnoosiin asti koska uskoin pärjääväni paremmin yksin. Omalla kohdalla en usko että kärsin jonkinlaisesta häiriöstä, taidan vain olla persoonaltani sellainen että stressi ja ahdistus laukaisevat moisen käytöksen. Pikkulapsena oli hirveästi ''tai muuten'' ajatuksia. Esimerkiksi mikro oli pysäytettävä vitosen kohdalla (perheenjäsenten lukumäärä) tai jotakin ikävää tapahtuisi rakkaimmilleni. Vessasta piti ehtiä ulos ennen kuin vesisäiliö lopetti ulinansa (tai muuten jotakin pahaa tapahtuisi) ja kissoille toisteltava hyvästelymantroja ennen kuin laskin ne pihalle, jottei niillekään kävisi mitään. Silloin kun arki rullaa rauhallisesti, elämä hymyilee ja elämässä ei ole juuri huolia, ei pakkoajatuksiakaan juuri näy.

    Aikuisempana ajatuksetkin ovat kasvaneet taikauskosta arkisemmiksi jutuiksi ja pakko-oireet ovat olleet lähinnä tarkistelua (onko kuulokkeet varmasti kiinni, hella kiinni, suljinko ulko-oven, missä avaimet, vedinkö sittenkään vessan.) Pahasti ahdistuessa kaikki on likaista ja tavaroiden epäjärjestys itkun arvoinen katastrofi. Muutamana viimevuotena elämänhallinta on parantunut sen verran että osaan jo tunnistaa alkavan ahdistuneisuuden ja tehdä korjausliikkeen siten etteivät pakko-ajatukset ala rajoittamaan elämää sen enempää. Mielenkiintoinen aihe, olen miettinyt että voisi joskus itsekin kirjoittaa siitä mutten tiedä kehtaanko kun nykyään kaikki puolitututkin lukevat blogiani : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu itselläkin on taipumusta tuohon tarkasteluun. Reppuun katsoo varmaan 6 kertaa ennenkuin lähtee ovesta ulos, että onko kaikki nyt varmasti mukana. Ja mitäs sitten jos ihmiset kyttäävät, tätäkin tekstiä lukee varmaan puolet perheestänikin .. :D

      Osaan samaistua tuohon katastrofitilanteeseen täysin ! Hrrh, inhaa.

      Poista